20 tammikuuta 2017

Sopivat kengät



Psykoterapia opettaa yksinkertaisia asioita. Esimerkiksi sen, että sopiva kengän koko ei olekaan 46, vaan 44. Terapiassa yksinkertaisten asioiden toteaminen voi muuttaa koko elämän tasapainon kengistä lähtien. Joskus nämä yksinkertaisuudet ovat humoristisen typeriä, mutta ne ovat myös avaimia, jotka avaavat lukkoja mielen salaisuuksia kätkevässä portissa.

On merkillistä, miten suuri muutosvoima sisältyy pelkästään siihen, että ajatuksensa kertoo ääneen tuntemattomalle ihmiselle, johon luottaa. Eikä oikean kenkävalinnan merkitystä voi myöskään aliarvioida. Kun henkinen pohjatyö on tehty, voi identiteetin rakentamista jatkaa kirjaimellisesti kengänpohjista alkaen.

Tyhjyys


On mahdollista elää tuntematta itseään juuri lainkaan. Jos ei koskaan kyseenalaista elämän perusmotiiveja, voi olla, että ei elä omaa elämää. Tällaiseen elämään voi kuulua ahdistus. Todeksi kuvittelemillaan malleilla, haaveilla ja odotuksilla, joilla nuorempana on ollut tarkoitus, ei välttämättä ole paikkaa nykyisessä identiteetissä. Silti ne voivat ohjata valintoja vielä aikuisena, jos ei niiden äärelle koskaan pysähdy.

Pysähtyminen voi olla niin pelottava asia, että silmien sulkeminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Kunnes eteen tulee niin suuri kriisi, että jatkaminen samalla tavalla ei ole mahdollista. Motiivien todellisen muodon hyväksyminen avaa näkökenttään avaran tilan, joka pelottaa tyhjyydessään, mutta inspiroi mahdollisuuksissaan. Voi löytää itsensä, ehkä vasta ensimmäistä kertaa. Kuin syntyisi uudelleen.

Tästä tyhjyydestä esiin ilmestyy persoona. Ja sen myötä ilo ja inspiraatio, kuten lapsella, joka tutustuu ensimmäistä kertaa elämän asioihin.

Tunteet


Tunteet vievät tilaa kehossa aivan kuin lihakset ja luut. Elämme tunteilla ja jaamme niitä keskenämme jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Mutta jos kehoon sitoo liikaa sellaista tunnetta, joka ei ole omaa, ei jää tilaa tuntea omaa elämäänsä. Sen ymmärtämisessä, mikä ei ole omaa, voi olla suuri apu toisesta ihmisestä, jonka kautta asioita peilaa.

Tunteet voi piilottaa, jos niiden kanssa on liian vaikea elää. Kun piilotettuja tunteita kerääntyy liikaa, alkaa masennus. Masennus voi tuntua fyysisenä ahdistuksena, mutta masennus itsessään ei ole tunne vaan tunteiden peitto.

Ahdistus puolestaan on merkki siitä, että on olemassa tarve monipuolisemmalle tunteiden elämiskyvylle. Ahdistus on merkki siitä, että ovi on auki muutokseen, jos uskaltaa astua sisään. Niin kauan kuin ihminen pysyy paikoillaan oven edessä, ahdistus säilyy. Mutta ovesta sisään astumalla tapahtuu ihmeellinen muodonmuutos.

Vähän kerrallaan ahdistus muovautuu muiksi tunteiksi, jotka alkavat ohjata ihmisen toimintaa. Nämä tunteet voivat olla mitä tahansa lähtien pelosta, epävarmuudesta ja jopa kauhusta. Vaikka tunteet olisivat epämukaviakin, joka tapauksessa tunnekirjo on ahdistusta merkityksellisempi. Tunteet eivät ole enää hahmoton möykky, vaan jotain selkeämpää, josta saa otteen.

Tunteisiin huomiota kiinnittämällä ja niiden tuntemisvivahteita yhä tarkemmin ymmärtämällä tulee suunnan hakemisesta mahdollista kaikissa elämän asioissa. Miltä tuntuu ja miksi, jos lähden tuohon suuntaan? Syntyy työkaluja muovata elämää tunteiden viisautta kuunnellen sen sijaan, että tunteet painaa sisään.

Sisään painettu tunne etsii tavalla tai toisella reitin ulos. Tämä voi näkyä ahdistuksen lisäksi ärtymyksenä, sairasteluna, addiktiona tai äärimmäisessä muodossa masennuksena. Askellus kohti piilotettujen tunteiden käsittelyä alkaa sen myöntämisestä, että kaikki ei ole hyvin, näin ei voi jatkua.

Tunteita voi analysoida, mutta tunteen tunnistaminen järjellä ei ole sama asia kuin tunteen eläminen. Tunne, jonka kanssa ei osaa elää, muuttuu kielletyksi tunteeksi. Tunteiden kieltämiseen on kaksi tapaa: väkivalta ja järkeily. Molemmat toimivat tarkoitukseensa hyvin, mutta samalla rikkovat yhteyden monipuoliseen tunnemaailmaan.

Yksi vahva kielletty tunne on häpeä. Ihmisen mielestä löytyy aina asioita, joita ei häpeän takia uskalla tai osaa sanoa. Ei edes itselleen. Häpeä voi siirtyä myös kehoon; ihminen häpeää itseään. Rohkeuden kokoaminen ja häpeänsä kertominen tuntemattomalle ihmiselle, johon luottaa, on yhtä kammottavaa kuin se on vapauttavaa. Mutta näin häpeän pääsee elämään läpi ja vapautuu tilaa elää muita tunteita.

Häpeä on kaikessa vakavuudessaan tragikoomista. Se mikä on toiselle häpeällistä, on toiselle ylpeyden aihe. Häpeä on sosiaalinen konstruktio ja vallankäytön väline. Sen funktio on hallita ihmistä ulkoapäin opettamalla hänelle tapa- ja ajattelukoodisto, joka pitää hyväksyä kyseenalaistamatta. Häpeän uhalla on helppo hallita ihmistä, sillä häpeän pelko asuu niin syvällä.

Häpeää ihminen imee itseensä etenkin lapsena. Vain pienikin ele tai signaali ihmiseltä, jota pitää auktoriteettina, voi synnyttää häpeän. Häpeä syntyy ulkoapäin tulevan signaalin ja oman sisäisen äänen ristiriidasta. Häpeästä vapautuminen on rikkaan tuntemiskyvyn ja persoonan esiin astumisen edellytys.

Elämänhallinta


Muutosvoiman keskiössä elää inspiraatio, luottamus ja onni, jotka ruokkivat toinen toisiaan. Kaikki vastaukset ja oikeat tienviitat on rakennettu ihmisen sisään. Niitä ei tarvitse sinne ulkoa tuoda. Ne pitää kuitenkin löytää tavalla tai toisella ennen kuin muutos voi tapahtua.

Onnen ja inspiraation herättelemisessä on tärkeää tunnistaa niitä hetkiä, kun on mahdollisuus valita minkälainen ihminen päättää olla. Valitsee suunnan eteen- tai taaksepäin. Kummallekin on paikkansa, sillä mielen muutos tapahtuu kuin aaltoliike; välilllä eteenpäin, sitten taaemmas, sitten taas hieman eteenpäin.

Tutkimusmatka itseen kasvattaa onnea ja iloa, mutta aiheuttaa myös haikeutta. Kaikki tässä pohdinnassa maitut asiat pitävät sisällään myös sen, että joskus vanhasta, ehkä rakkaastakin asiasta täytyy uskaltaa päästää irti, jotta juuri nyt relevanteille tunteille voi vapautua tarpeeksi tilaa elää. Se voi olla ajatus, toive, ihmissuhde tai materialistinen asia. Jonkun palan täytyy poistua ennen kuin muut voivat liikkua. Kuka tietää, mitä sitten tapahtuu?

Eläminen on kävelyä. Pitkä matka koettelee sitkeyttä ja sen kulkeminen vaatii sopivat kengät. Liian iso kenkä rasittaa jalkaa ja liian pieni puristaa. Kannattaa hankkia hyvät kengät ja myös huoltaa niitä hyvin. Samoin toimii mieli. Jos ei mieli ole tasapainossa kehon ja elämässä tapahtuvien asioiden kanssa, tulee elämisestä vaikeaa. Jää kiertämään kehää.

Mutta kehästä voi hypätä pois ja aloittaa uuden matkan. Aina on se mahdollisuus. Askel askeleelta matka etenee ja lopulta huomaa kävelleensä pitkälle. Silloin kaikille tapahtuneille asioille löytyy syy ja ymmärtämys, ja sen seurauksena tie näyttäytyy laajana ja selkeänä jokaisessa suunnassa. Voi todeta tehneensä valintoja, jotka ovat tuoneet kohti tasapainoa. Voi huomata, että tunnemaailmaan on syttynyt uusia sävyjä ja elämä tuntuu oikealta, ellei peräti onnelliselta. Voi iloita uusista ikiomista kengistä, jotka ovat juuri sopivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti