16 heinäkuuta 2014

Muistokirjoitus Peterille



Poliisi löysi ruumiin kaksi päivää syntymäpäiväjuhliesi jälkeen, jonne olit edellisessä facebook -postauksessasi hymyssä suin lähdössä.

Emme tunteneet toisiamme, mutta ystäväpiirimme aikanaan Bostonissa oli sama. Elimme omat opintovaiheemme samassa ympäristössä ja ohitimme toisemme usein koulun käytävillä. Nyt aivan muutama päivä sitten päätit siirtyä osaksi ikuisuutta vain 28 vuoden ikäisenä.

Poislähtösi kosketti minua yllättävänkin suuresti. Ottaen huomioon sen, että emme tunteneet toisiamme. Huomioni herätti postaus yhteisen tuttumme facebook -seinällä. Kuva sinusta kouluvuosilta. Muistotekstin perusteella sain asiasta lisää tietoa. Lopulta päädyin lukemaan New Yorkin poliisin tiedotetta tapahtuneesta.

Itse olin viime päivinä puntaroinut tapani mukaan taiteilijan olemusta tässä ankarassa leikissä, jota kutsumme elämäksi. Olin juuri julkaissut uusimman tuotokseni, jossa pohdin näköalaani elämän olemukseen. Miksi valita? Miksi tehdä? Miksi ylipäätään olla?

Me opiskelimme taidetta. Sitä ymmärrystä, joka runollisesti ilmaistuna kurottaa tietoisuudelta piilossa olevalle areenalle. Areenalle, jolle voi astua silloin kun ihminen on itseytensä ytimessä. Itseyden kohtaaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Arjen monet keskiarvoihin ja keskivertoihin perustuvat tilanteet kaikkine variaatioineen, syineen ja seurauksineen voivat käydä helposti liian raskaiksi kohdata.

Jo lukioaikoina eräs ystäväni päätti siirtyä pois tältä pelikentältä aivan liian aikaisin. Ja lapsuusvuosieni kasvupaikasta mieleen muistuu ainakin kaksi tapausta, joskin tuntemattomia. Mikä on siis tämä merkillinen leikki, jossa toiset elävät onnellisina täyttä elämää, kun toiset valitsevat toisin?

En tunne sinua, enkä tiedä elämästäsi mitään. Yhden asian kuitenkin tiedän ja koen vahvasti. Olet nyt osa meitä kaikkia, myös minua. Kuten kaikki menneet ja tulevat ihmiset. Olet ajatuksissani ja energianani. Toivon voimia kaikille läheisillesi.

Haluan omistaa viimeisimmän työni sinulle, Peter. Sain sen valmiiksi vain tunteja aiemmin kuin kuulin tästä surullisesta tapahtumasta. Kirjoitin sen alunperin ajatellen talvella isolle matkalle lähtenyttä isoisääni, mutta haluan silti omistaa sen juuri sinulle.

Liikutamme toisiamme. Luomme toisemme. Tahdoimme tai emme. Ja siksi elämme ikuisesti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti