06 huhtikuuta 2014

Luova yrittäjä himoitsee rahaa

Tiedostan riskin kuulostaa rahoitusyhtiön asiakaslehden kolumnistilta puhuessani luovuudesta ja yrittämisestä. Mutta otan riskin, sillä toimialani muuttui juuri virallisesti ensimmäisen kerran 12 vuoteen, ja haluan juhlistaa tätä kirjoittamalla oman kolumnini aiheesta.

Luovan yritystoiminnan edellytys on vapaus ajatella testaamattomia, näennäisesti tuottamattomiakin ideoita ja asioita. Tämä on etuoikeus aikakautena, jona ihmisiä käsitellään lähinnä nätisti paketoitavissa olevina taloudelliselta arvoltaan ennustettavina tuotteina.

Paradoksaalista on, että tästä tuottamattomuuden ilmapiiristä huolimatta luova yrittäjä suhtautuu kaikkiin tuotoksiinsa ja ajatuksiinsa potentiaalisena yritystoimintana. Tämä edellyttää avaraa näkökulmaa yritystoiminnan filosofiaan.

Toisin kuin yleinen talouskasvuretoriikka antaa ymmärtää, yrittämisen ydin ei ole tuloksen ja voiton tekemisessä. Yrittäminen sanana on niin väärinkäytetty ja monesti kylmään rahaan läheisesti liitetty, että sen sanominen samassa yhteydessä luovien asioiden kanssa on ennakkoluuloja herättävää. Jopa omassa mielessänikin.

Toisaalta yrittämisen sisältöä on vaikea kuvata muullakaan sanalla. Yrittäminen on pyrkimistä kohti ihmisen täyttä potentiaalia. Ei ensisijaisesti voittojen ja talouskasvun, vaan henkisen kasvun, sielun sivistyksen ja tämän prosessin välittömästi ja välillisesti tuottaman kollektiivisen hyvän mielessä. Mitä muutakaan täällä tekisimme kuin pohtisimme ja etsisimme täyttä potentiaaliamme universumin osina?

Olen siis luova yrittäjä. Ero harrastuksen ja työn välillä on käytännössä olematon. Olen kirjoittanut satuja, säveltänyt, leikannut videoita, jopa elokuvankin. Olen virittänyt pianoja, opettanut, suunnitellut grafiikoita ja rakentanut nettisivuja. Olen haaveillut, ideoinut ja sitten toteuttanut näistä palikoista joitain osasia vaihtelevalla taloudellisella menestyksellä. Jos työtunneistani saama rahallinen tuotto laskettaisiin viimeiseltä 12 vuodelta yhteen, kuuluisin tuottavuudeltani alimpaan ö-luokkaan. Silti toiminimeni tilinpäätös todistaa toiminnan olevan "riittävän" vakaata. Miten tämä on mahdollista?

Avainsana on nimenomaan "riittävä". Menestyksen mittari tällä alalla ei onneksi ole ensi-, eikä toissijaisestikaan raha. Pätevämpi mittari on työn palkitsevuus, rehellisyys ja hyödyllisyys.

Luovan yrittäjän elämä on kiehtovaa luovaa myrskyä, jonka ytimessä ajantaju hapertuu kuin talousjohtajien moraalinen selkäranka. 
Ei ole harvinaista, että löydän itseni kokkaamasta aamiaista vasta illalla työpäivän jälkeen juuri ennen nukkumaanmenoa. En väsyneenä, vaan voimaantuneena.

Uusin yritykseni on löytää potentiaalini musiikinopettajana. Pyrkimys välittää eteenpäin todella aidosti kansainvälisen kielen, musiikin, toimintaperiaate kanssaihmisille. Kyse on halusta ja innosta, mutta myös velvollisuudesta. Ketkä muut perinteiden, taitojen ja kulttuurin vaalimisen tehtäväkseen ottavat, jos ei ihmiset, jotka alaan ovat perehtyeet?

2 kommenttia:

  1. Viisaita ajatuksia. Etenkin se, että yrittäminen on pyrkimystä kohti ihmisen täyttä potentiaalia. Yrittäjänä on mahdollista tehdä juuri sitä, mitä parhaiten osaa ja mistä eniten nauttii. Siitä seuraa työn imu tai flow, josta olet päässyt nauttimaan. Kun toiminta on vielä hyödyllistä, kiinnostuvat
    siitä myös asiakkaat. Maksavien asiakkaiden avulla tällainen elämä on mahdollista. Menestymistään yrittäjänä voi jokainen mitata juuri haluamillaan mittareilla. Useimmille se on raha, mutta ei onneksi kaikille. Tsemppiä vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Sitä tarvitaan aina. Se mikä itseä pohdituttaa ihmiskunnan evoluutiossa on, että miksi hyödyllisiä asioita pitäisi ihmisten välillä säännöstellä iänikuisesti rahaa käyttäen? Tuntuu siltä, että hyvien ideoiden ja teknologian saatavuutta (täyden potentiaalin löytymistä) usein rajoitetaan, jotta hinta saataisiin nousemaan.

      Tietysti ajatukset rahattomasta maailmasta ovat kaukaisia. Mutta eivät utopistisia. Kysehän on lopulta vain siitä, minkälaiseen palkitsemismekanismiin aivot totutetaan. Tässä tietysti tähtäimen pitää olla kauempana kuin yhden tai kahden sukupolven päässä. Toki parempia aikoja odotellessa täytyy tasapainotella myös jokapäiväisessä elämässä tämän ajan realiteettien kanssa. Eli ei muuta kun takaisin musakoulun liikesuunnitelmaa hiomaan vielä muutamaksi kuukaudeksi. =)

      Poista