28 helmikuuta 2018

Suomalainen kasvutarina

On aika esittää pienyrittäjän vilpitön kiitos veronmaksajille ja Kelalle. Ilman teitä olisi tämä tarina synkempi.

Vuonna 2014 tapahtui murros. Motivaatio yrittämiseen oli hiipunut menneen 12 vuoden aikana. En keksinyt muuta keinoa ulos oravanpyörästä kuin osittain maksetun asuntoni myynnin. Siitä sain vuodeksi taloudellista turvaa, jotta pystyin ottamaan aikalisän miettiä elämisen motiiveja ja rutiineja tarkemmin.

Tammikuu 2015
Ensin tuli euforia vapaudesta. Muistan itkeneeni, kun asuntokaupat lyötiin lukkoon ja ymmärsin olevani hetken aikaa vapaa taloudellisista velvoitteista.

Euforiaa seurasi tunteen tasaantuminen ja vähitellen vapaus muuttui tasapaksuksi arjeksi. Rytmin löytäminen päiviin osoittautui haastavaksi ilman työn tuomaa pakkoa.

Vaikka työntekemisestä kieltäytymisen takia elämän ilo tavallaan heikkeni, samalla vapautui tilaa hengittää ja tuntea tarkemmin sitä, mitä sisimmästä kuului. Arvojen painopisteet ja vanhat ajattelutavat alkoivat muuttua. Oli tilaa kuulla ja nähdä laajemmin. Oli tilaa herätä.

Mieli toimii merkillisin tavoin. Työelämästä kummunnut tyytymättömyys muuttui vapauden euforian ja sitä seuranneen tylsistymisen kautta tyhjäksi tilaksi, jossa itsensä näki selkeämmin kuin arjen rutiineissa kiinni ollessa. Tarkentuvan kuvan myötä vahvistuivat totta kai myös siihen sisältyvät vaikeatkin asiat.

Elämä on aalto. Kun liike alkaa, se vaatii huippunsa ennen kuin laantuu. Niinpä tähän murroskauteen osui myös perhetragedioita, jotka vaikeuttivat suuntautumista takaisin työelämään entisestään. Myös asunnosta saatu lomailukassani tyhjeni ennen pitkää.

Burnout


Eräänä aamuna vuoden 2015 alussa sängyn pohjalta kattoa tuijottaessani ymmärsin, että voimat ovat nyt loppu. Olin syvällä burnoutissa ja pitkään jatkuneessa masennuksessa.

Pitkä tarina lyhyesti; hakeuduin psykiatrin vastaanotolle ja sitä kautta psykoterapiaan. Arviointikauden jälkeen sain puoltavan päätöksen Kelan kolmivuotiselle kuntoutustuelle.

Kuntoutusterapian alkaessa elämästä tuli hetkessä yksinkertaista. Vain yksi tehtävä; resetoi käyttöjärjestelmä ja aloita alusta.

Olin kuullut terapian positiivisista vaikutuksista. Silti epäilin hieman, että auttaisiko pelkkä puhuminen kovin olennaisesti. Sitouduin prosessiin kuitenkin täysin, sillä en tiennyt mitä muutakaan voisin tehdä. Vaihtoehtoina olivat joko elämän hallinnan menetys tai asioiden kohentuminen askel askeleelta. Näistä prosesseista olen kertonut viime vuosien teoksissani aiemmin, joten ei niistä sen enempää tässä.

Hard Data


Lokakuu 2017
Nyt viime vuosien tapahtumista on saatavilla myös ns. “Hard Dataa”. Juuri valmiiksi saamani vuoden 2017 tilinpäätös näyttää tapahtuneen kehityksen myös talouden valossa. Siitähän valtion kannalta lopulta on kyse, sillä kuntoutustuella pyritään tukemaan nimenomaan työssä jaksamista eli ennaltaehkäisemään verotulojen menetystä.

Terapia alkoi vuoden 2015 alussa ja loppui vuoden 2017 lopulla. Mielialan ja voimavarojen kehitys projisoituu toiminimeni liikevaihtoon seuraavasti.

  • Vuosi 2015: 4607,59eur (toiminimen heikoin vuosi)
  • Vuosi 2016: 17307,68eur
  • Vuosi 2017: 29228,04eur (toiminimen menestyksellisin vuosi)

Viime vuoden arvonlisäverot juuri valtiolle maksettuani haluankin esittää julkisen kiitoksen saamastani tuesta kaikille veronmaksajille ja hallintokoneistolle. Päätöksenne tukea henkistä jaksamistani vuodet 2015-2017 oli hyvä investointi ja tapahtui juuri sillä hetkellä, kun pallo olisi voinut lähteä vierimään kumpaan suuntaan tahansa. Se toimi juuri niin kuin piti. Kuntoutustukirahojen “ROI-luku” (Return On Investment) on ollut hyvä.

Todellinen kasvutekijä


On siis olennaisen tärkeää, että meillä on tukipalveluja tarjolla ihmisille silloin, kun he niitä tarvitsevat. Niiden hyödyntämisestä pitäisi tehdä aina vaan helpompaa. Tukivaroja ei tule leikata, sillä kestävin kasvu syntyy siitä, että ihmisistä pidetään huolta. Pintaa raapaiseva, trendikäs ja omavoimaisuushuuruinen kasvupöhinä ei poista sitä tosiasiaa, että todellinen pääoma on aina lopulta ihminen itse. Ja ihminen tarvitsee toisen ihmisen apua.

Täytyy olla suvaittavaa sanoa ääneen se, että ei jaksa. Kasvuhysterian keskellä pitäisi avoimesti uskaltaa jaksaa vähemmän, ennen kuin on liian myöhäistä. Pitäisi olla kannustin myös jaksamattomuuden myöntämiselle. Ihminen ei ole kone.

Lopuksi vielä mittaamattoman lämmin kiitos omalle terapeutilleni. Toivottavasti palaamme vielä asiaan.

Elias